Viimeinen keikkani Helsingin kirjamessuilla oli ”Kertomuksia hiljaisuudesta” -kiertueen Helsingin-tapahtuman juontaminen Suomen PENin puheenjohtajan ominaisuudessa. Toimittaja Elin Westerlund pohti viittomakielisessä puheenvuorossaan, miltä sananvapaus näyttää tänä päivänä suomenruotsalaisen viittomakielisen näkökulmasta. Elinin esitelmän jälkeen näyttelijä Anastasia Trizna luki otteita vangitun venäläisen kirjailijan Svetlana Petriitšukin oikeudessa pitämistä puheenvuoroista.
Tallenne (Hakaniemi-lava) löytyy kirjamessusivulta, jos hallussasi on sähköinen kutsulippu tai verkkokaupasta ostettu ohjelmalippu. Verkko-ohjelmalippu (14 €) on myynnissä vuoden loppuun asti.
Kertomuksia hiljaisuudesta -kiertueen on ideoinut ja tuottanut tutkijoiden, taiteilijoiden ja toimittajien muodostama sananvapausverkosto, johon kuuluvat Nuorten Tiedeakatemia, Suomen PEN, Forum Artis, Taide- ja kulttuurivirasto (Kuvi), Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta (TJNK), Viestintä ja kehitys -säätiö Vikes sekä Journalistisen kulttuurin edistämissäätiö JOKES.
Äänelin edusnaisena availin sanaista arkkuani Helsingin kirjamessuilla Suomen Kirjailijaliiton järjestämässä ”Kenen ehdoilla kirjallisuuden suoratoisto toimii?” -paneelissa. Kanssani lavalla olivat kustantaja Aleksi Pöyry (Gummerus), edunvalvonnan päällikkö Iiris Suomela (Teosto) ja OTT Kukka Kuusela. Kirjailijaliiton yhteiskuntasuhdepäällikkö Hanna-Reetta Schreck johdatteli keskustelua.
En nyt toista striimauskriittisiä argumenttejani, jotka lienevät valtaosalle entuudestaan tuttuja. Ne mielessä Ääneliä on yhtä kaikki lähdetty rakentamaan. Myydään minuuttien sijaan teoksia, kuratoidaan katalogi. Pannaan tekniikka palvelemaan kirjallisuutta, ei toisinpäin, kuten nyt on asiaintola.
Äänelillä oli oma pieni pöytäpaikka, mistä lämmin kiitos Aula-kustannukselle, jonka kyljessä saimme myyrytä. Myytävää meillä ei tietenkään vielä ole, sillä Äänel tulee markkinoille vuoden 2027 alkupuolella. Teimme messuilla ää:tä näkyväksi, mainostimme uutiskirjettä, jaoimme hyvän kirjan merkkejä ja juttelimme äänemme käheiksi.
Messut olivat ja menivät. Muutama jälkisana ynnä kuva.
Suomen PENin ja Gummeruksen järjestämässä ”Sananvapaus nyt” -paneelissa kanssani keskustelivat toimittaja ja tietokirjailija Paavo Teittinen sekä kustantaja ja Suomen PENin johtokunnan jäsen Johanna Laitinen. Tämä oli ensiesiintymiseni Suomen PENin puheenjohtajana.
Lähdettiin siitä, että juhlapuheliibalaabaa ei hyövää mennä lavalle jauhamaan. Mielestäni onnistuimme tavoitteessa kohtuullisen hyvin, semminkin kun aikaa oli vaivaiset 22 minuuttia.
Paneelin jälkilöylyissä syntyi ajatus.
Suomen PEN täyttää 100 vuotta vuonna 2028. Mitä jos järjestäisimme juhlavuonna keskustelusarjan oikeasti vaikeista yhteiskunnallisista aiheista? Sellaisista, joista tällä hetkellä tuntuu riskaabelilta puhua (julkisesti, ehkä jopa tuttavien kesken) samalla kun tuntuu että pitäisi piru vie rohjeta avata suu. Ehkä pelottaa ostrakismi, töiden menetys, kuolema yksinäisyydessä? Ehkä itsesensuuri on kasvanut kohtuuttomiin mittoihin puhumattomuuden ilmapiirissä?
Niin, onko suomalaisessa keskustelukulttuurissa yhteiskunnallisesti merkittäviä aiheita, joista joko ei puhuta syystä tai toisesta ollenkaan tai joista vallitsee niin vahva konsensus, ettei eriäville näkemyksille tunnu olevan tilaa?
Otan mieluusti vastaan ajatuksia yv. tai osoitteessa president(at)suomenpen.fi. Yhteydenotot käsittelen luottamuksellisesti.
Haaveilen itse erimielisyyden näyttämöstä, jota suojelisi älyllisyyden, rehellisyyden ja kiistakumppanin kunnioittamisen henki. Keskustelun julkilausuttuna tavoitteena ei olisi ratkaisujen löytäminen tai yksimielisyys ongelmien juurisyistä tai edes yhteinen näkemys ongelmista. Ehkä annettuina otetut kehykset saattaisivat puolin ja toisin hiukan huojua. Ehkä huojunta saisi ilman liikkeelle, ehkä olisi hetken helpompi hengittää. Ehkä jäätäisiin ankaraan erimielisyyden tilaan, mutta voitaisiin silti ottaa keskustelun päätteeksi yhdessä kaljat.
Tällaisia pohdin samalla kun yhteisöissä, myös meillä PENissä, väännetään kieli vyön alla vuoden 2027 yleisavustushakemuksia.
Kiitos Turku & Turun kirjamessut & reissussa kohdatut! ❤️
#turunkirjamessut
#äänel
Teimme Petran kanssa pikavisiitin Tampereelle Music & Media -tapahtumaan. Mikko-Pekka Hanski jututti minua ja Matti Mikkolaa kulttuurin puolustamisesta sekä kulttuurista puolustuksen instrumenttina (muotoilu minun). Kehyksenä Ukrainan sota ja Ukrainan kulttuurijoukot.
Minulla oli keskustelussa kolme hattua päässä: Äänelin toimitusjohtajan, Suomen PENin puheenjohtajan sekä kirjailijan. Hetkittäin hatut olivat päällekkäin. Se tuntui yllättävän luontevalta.
Aihe on mitä monisyisin ja vaatii jatkopohdintoja, ei vähiten käsitteellisiä tarkennuksia.
Meillä on PENissä esimerkiksi käynnistymässä Koneen Säätiön tuella hanke, jossa selvitetään, miten Suomen muuttuva turvallisuustilanne vaikuttaa taiteen sananvapauteen ja miten taiteen sananvapaus voidaan turvata.
Näistä lisää jahka jatkoa seuraa.
Kuvat: @petralampinen
#äänel
#SuomenPEN
#musicxmedia
#solovey
#kulttuuri
Oltiin alkuviikosta Suomen PENin sihteerin Leena Mannisen kanssa PEN Internationalin kaksipäiväisessä online-vuosikongressissa. Se oli järjestyksessä yhdeksäskymmenestoinen. Teemana oli ”Writers at Risk in the Age of AI and Global Disorder”.
Istuttiin Vuotalossa, josta päästiin nopeasti siirtymään viereiseen Tilajakamoon, Helsinki98-teatterin Vaikenemisen kieliopin ensi-iltaan & bulgarialaisen Ivo Dimchevin keikalle.
Perusjuttujen (tyhjät tuolit, äänestykset, resoluutiot, menneet, tulevat, talous jne.) ohella kuulimme kongressissa puheenvuorot Afganistanista (in exile, tietysti) ja Ukrainasta.
Afganistanissa sukupuoliapartheid tiukentuu tiukentumistaan. Menkää katsomaan elokuvateattereihin tullut ”The Secret Reading Club of Kabul” à la Elina Hirvonen & Shakiba Adil.
PEN Ukrainan puheenjohtaja Volodymyr Yermolenko kertoi Venäjän harjoittamasta systemaattisesta ja strategisesta kulttuurin tuhoamisesta. Hyökkääjät polttavat valtaamillaan alueilla kirjoja sekä iskevät kirjastoihin, kustantamoihin, painotaloihin ja kirjavarastoihin.
Pari päivää sitten Ukrainan kansallinen tiedeakatemia vaurioitui Kiovassa droonihyökkäyksessä. Ainakin kaksi tutkijaa kuoli. Samaan aikaan Ukraina elää kulttuurinsa renessanssia. Kirjallisuusfestareita on tätä nykyä joka kaupungissa.
Maailmaan syntyi neljä uutta PEN-keskusta: PEN Romani, PEN Rooma, PEN Sudan ja Asturian PEN.
Työ sananvapauden puolesta jatkuu hulluakin hullummassa maailmassamme.
#SuomenPEN
#peninternational
Hei somekylänväki!
Me avattiin just Äänelin somekanavat (ensi alkuun IG & FB).
Tule seuraamaan! 🔥👀
Instagram ➡️ @aanelkirjat
Facebook ➡️ Äänel
📸 @petralampinen
Tällainenkin mahtui tapahtumantäyteiseen viime viikkoon: Äänel järjesti yhteistyössä Espoo Cinén kanssa keskustelun elitismistä ja kansankulttuurista. Tytti Rantanen johdatteli ajatuksenvaihtoa. Kanssani lautehilla Pontus Purokuru.
Puhuttiin asiasta ja asian vierestä, kuten kuuluukin, esimerkiksi saavutettavuuden performoinnista, apokalypsin horisontista, taide asiakaspalveluna -mentaliteetista, taiteen vapaudesta militarisoituvassa yhteiskunnassa, niche-juttujen keräilyleluistamisesta sekä yhteisöllisyydestä, kuten tulevaisuuden elokuva- ja kirjakerhoista.
Jotakin jäi aivan varmasti sanomatta.
Kuva: Juho Liukkonen
Kysyttiin tärkeästä rakkautta käsittelevästä kirjasta.
Kerroin Ester Nilssonista.
Ester hakkaa päätään seinään rakkaudessa.
Hän mieluummin kärsii kuin tylsistyy.
Millaisille mutkille älykäs Ester mielensä vääntää pystyäkseen perustelemaan itselleen toivossa roikkumisen!
”Aivot eivät tunne aikamuotoja. Aivot ovat jo kokeneet sen mitä ovat kaivanneet. Loikka tapahtuu silloin kun ei halua menettää tulevaisuutta, jonka on jo tuntenut.”
Lena Andersson sanallistaa huikeasti, Esterin tietoisuus apparaattinaan, mitä rakkaus ehdottomasti ei ole. Mutta myös sen mitä se on.
PS. Lena Anderssonin romaanit Omavaltaista menettelyä (2014) ja Vailla henkilökohtaista vastuuta (2015) on taiten suomentanut Sanna Manninen. Kustantaja on Siltala.
Olin Castrénin Minnan ja Honkasen Ninan kanssa Ylen Kulttuuriykkösessä Miia Gustafssonin haastateltavana. Puhuttiin kirjallisuuden digitaalisesta murroksesta, kustantamisesta ja itse tekemisen eetoksesta. Minä puhuin tietenkin Äänelistä, Nina Rajat/On-projektistaan ja Minna ihanan intohimoisesti kustantajantyöstään ja sen merkityksestä. Kiitos hyvästä keskustelusta, kuomat! Linkki keskusteluun kommenttikentässä.
#äänel #kirjallisuus
Minut valittiin eilen Suomen PENin puheenjohtajaksi. Valokuvia illasta en ottanut, joten kuvana on ruutukaappaus Suomen PENin nettisivujen avainsanoista.
Esittelin yhdistyksen kokoukselle itseni näillä sanoilla:
”Olen Laura Lindstedt.
Olen kirjailija, väitöskirjatutkija ja tuoreehko kirja-alan startup-yrittäjä. Suomen PENin johtokuntaan minut valittiin vuonna 2023. Viime vuonna sain mandaatin toimia varapuheenjohtajana, ja nyt siis olen ehdolla puheenjohtajaksi.
Kun kolme vuotta sitten asetuin PENin vuosikokouksessa ehdolle johtokuntaan, totesin esittelypuheenvuorossani seuraavaa:
’Demokratian rapauttajat käyttävät tuhotyössään kieltä. Heitä paremmin kielen hienomekaniikan tuntee kirjailija, jonka kuuluu jo ammattinsa tähden puolustaa sananvapautta.’
Kolme vuotta sitten maailmankirjat olivat sekaisin. Tänä päivänä maailmankirjallisuus skannataan tekoälyn ravinnoksi, minkä jälkeen se tungetaan silppuriin.
Kysymys sanoista, kielestä ja kirjallisuudesta alkaa olla luonteeltaan eksistentiaalinen.
Olemme ennennäkemättömien ja monisyisten ekologisten ja yhteiskunnallisten mullistusten keskellä. Tulevaa on harvinaisen vaikeaa ennakoida.
Uhattuna ovat elonkirjo, demokratiaa suojelevat rakenteet, toivo.
Kompassini tässä hulluudessa on sananvapaus.
Sananvapaus on demokratian välttämätön edellytys. Ja demokratia on, ongelmistaan huolimatta, olemassa olevista yhteiskuntamalleista mielestäni paras.
[Jatkuu kommenttikentässä]
Saimme Politiken-lehden (20.6.) sopivasti Seoksen kesäjuhliin. Meitä haastateltiin 101:n huikeasta tanskannoksesta, joka on Birgita Bonde Hansenin käsialaa.
Kuvat: @hannele.jii
#101 #101ægtemanddrab #politiken
